Mikä mulla on kun en suoriudu normaalista elämästä.
Koulua oon käyny vasta viikon kesäloman loputtua, ja musta tuntuu etten vaan kykene.
Mikään ei tunnu miltään ja silti ahdistaa ihan vitusti.
Mä kuulen ja nään harhoja.
En saa nukuttua.
Päähän koskee, isoja mustelmia tulee jalat täyteen olemattomasta, imusolmukkeet turvoksissa, limakalvot verillä.
Luin netistä, ja diagnosoin itselleni leukemian.
Mä tavallaan toivon, et saisin syyn voida pahoin.
Et saisin sanoo ääneen, et mulla on nyt paha olla.
En mä voi ikuisesti käyttää syynä jotain, mikä on tapahtunu mulle lapsuudessa.
En voi ikuisesti olla näin rikki.
Enhän?
Miks mä en vaan voi olla normaali.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti