34.

Mun pitäis vaa pysyä hiljaa.

Olla puhumatta kenellekään.

Mä en vaan osaa olla satuttamatta mun sanoilla ihmisiä.

Sanon jotain, mua ei ymmäretä, yritän selittää ja kaikki loukkaantuu.

Kukaan ei haluu puhuu mulle enään, ei olla enää mun kaa.
Mut sit jos oon hiljaa, niin kaikki nauraa ja kommentoi sitä, että oon taas vaan hiljaa.

Sain lauantaina pahan migreenikohtauksen, ja jouduin päivystykseen.
Mä mietin, kuinka ihmisillä ois helpompaa ilman mua.
Oon niin vaikee, miks kukaan vapaaehtosesti haluis olla mun kaa.
Mun kaveritkin varmaan on vaa vastuuntunnosta ja säälistä mun kaa.

Istuin illalla monta tuntia parvekkeella ja itkin.

Kuuntelin sateen ropinaa ja mietin, miksi mulle on tehty niin ku on tehty.

Miks mulle on haluttu aiheuttaa pahaa, niin että mä nyt kärsin sairaudesta mihin ei oo olemassa edes lääkettä.

Mä en tuu koskaan parantumaan tästä, eikä tää tuu koskaan helpottaa.
Oonks mä oikeesti paha ihminen?

Mä haluun apua, mut musta tuntuu että mä en oo oikeutettu siihen.

Oon muutaman viikon joka päivä ajatellut itsemurhaa ja viiltelyä.

Mut oonko mä oikeutettu niihinkään?

Jos mun pitää kestää tää kaikki, kärsiä hiljaa, kunnes mun keho tai pää vaan pettää.