31.

Katsoin videota, jossa kerrottiin muutamasta harvinaisesta ja kuumottavasta mielenterveyshäiriöstä.
Yksi niistä oli dissosiatiivinen identiteettihäiriö, DID, sivupersoonahäiriö tai monipersoonahäiriö.
Rakkaalla lapsella on kai monta nimeä.
Niin, en tiedä rakkaasta.
Mua jäi kuitenki mietityttämään se, että oonko oikeesti yksi niistä harvoista.
Kysyin kavereilta, ja ne ei tunne ketää muita jolla ois sivupersoonahäiriö, eivätkä olleet kuulleet koko häiriöstä ennen mua.
Ihmettelin itsekkin, kun siitä löytyy niin vähän kokemuspohjaista tietoa netistä.
Tieto koostuu oikeastaan vaan terveyskirjastosta, wikipediasta, tai lehtileikkeistä joissa ihmisillä esiintyy moniakymmeniä sivupersoonia.
Musta tuntuu, et aina kun luen ne artikkelit ja sivut uudelleen ja uudelleen läpi, mulle tulee uusia juttuja ilmi.
Ehkä mä vaivun joihinki niistä persoonista, enkä muista enää jälkeenpäin mitä oon lukenut, mut mua edelleen säikäyttää se fakta, että mulla on vakava-asteinen mielenterveyshäiriö.
Mähän suoriudun kuitenkin päällisinpuolin elämästä eteenpäin.
Ja sit mä mietin, et voiko olla, et mun suorittaja persoona vaan vetää meitä muita läpi päivien.
Ja sit mä mietin, et on edelleen brutaalia, et mun sisällä on useempi ihminen.
Kokonainen ihminen, joka käyttäytyy eritavalla, jolla on eri mielipiteet, joka tuntee eritavalla.
Ja sit mä taas mietin sitä, että voinko mä miettii näin.
Entä jos tää ei ookkaa minä, joka näin miettii.
Sit mua alkaa ahistaa.
Ja mä kävelen sänkyyn, laitan podcastin soimaan ja yritän virittää mun aivot ajattelemaan "ei yhtään mitään".