sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

9.

Olin äidin luona juhannuksen.
Koko ajan musta tuntu, et joku on huonosti.
Koko ajan mua vitutti, itketti ja ärsytti.
Ehkä mä vaan stressaan, kun terapia jäi 2 kuukauden tauolle.
Ehkä..


Muistan kuinka pienenä vessa oli mun ainoo turvapaikka.
Kotona isä heilu humalassa, koulussa kuulin rumia sanoja.
Mut sillo ku olin yksin vessassa, sain olla rauhassa.
"Älä kerro tästä kellekään, tai mä tapan sut"
Ne sanat ei merkinny mulle mitään, mua uhkailtiin joka päivä koulussa tappaa.
Mut oli siistii kun oli salaisuus, jota ei saanut kertoo.
Isompana se salaisuus alko ahistaa, alko sattumaan sinne jonnekkin rintakehän alle.
Ajan kuluessa mä en muistanu enää kuka ne sanat mulle oli sanonu.
Muistin vaan pelon, minkä nuo sanat aiheutti.


Mulla oli paljon salaisuuksia.
Paljon asioita joita en saanu kertoo.
Joskus mua oikeesti pelotti, et kuolen jos kerron.
Mut sit mä kirjoitin.
Kirjoitin kaiken pahan ylös.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti