10.

Nyt mä kerron sulle mun salaisuuden.
Mä nään harhoja.

Ensin ne oli vaan mustia alueita näkökentässä, jotka hävis muutamassa sekunnissa.
Sit ne suureni ja ne kesti pidempään.
Se tumma hahmo on taas täällä, se sama joka piinasi mua suljetulla osastolla.

Puukkomies.

Myös paranoidiset pelot on voimistunu.
Tuntuu et joku seuraa mua piilotettujen valvontakameroiden takaa.
Mun lääkkeet on vain lumelääkkeita, ja lääkärit pitää mua pilkkanaan.
Jokainen joka kävelee mun parvekkeen ohi, suunnittelee tappavansa mut ja piiloudun viltin alle niiden katseilta.

Mua pelottaa et mun ruoka on myrkytetty, et ovi ei mee lukkoon, et en ole edes olemassa.
Vain jossain epätodellisessa maailmassa, jossa mua seurataan ja mulle nauretaan kun en tajua ettei tämä ole totta.

Mua pelottaa.
Jalat taas saa sätkimiskohtauksia.
Mua ahistaa.
Rintaan sattuu ja tuntuu et sydän räjähtää.
Haluisin vaan olla rauhassa.
Mut sä et anna mun olla.