Haluaisin kirjoittaa, mutten jaksa.
Mulla on päässä monia ajatuksia, mut en saa aikaiseksi kirjoittaa niitä ylös.
Ääneen lausuminenkin tuntuu mahdottomalta ponnistukselta.
Mulla on sellanen olo, etten tuu koskaan hallitsemaan omaa oloani.
En uskalla hakea apua vieläkään, vaikka poikkeustila alkaa helpottaa ja rajoituksia aletaan purkamaan.
Enkä halua apua puhelimen kautta, koska puhelimessa puhuminen ahdistaa taas niin paljon, että sydän alkaa pamppailemaan jo siitä kirjoittaessa.
Pelkkä avun pyytäminenkin on ajatuksena kaukainen, tuleeko mulla olemaan koskaan voimia pyytää apua.
Tai voimia ottaa sitä vastaan?
Välillä mikään ei tunnu miltään ja välillä kaikki tuntuu liikaa.
Välillä tuntuu et haluisin et mulle tapahtuis jotain, et saisin oikeuden olla hajalla.
Välillä tuntuu et mulle on tapahtunu jo aivan liikaa.
Ja sit taas mietin et saanko ajatella näin, tai ylipäätään mitään.
Jos vain olisin olematta, niin se olisi helpompaa.
Mun elämä ja kirjoitukset pyörii ympyrää.
Sitä samaa kehää, aina vain uudestaan ja uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti