4.

Istun taas aulassa ja odotan, kun minuutit kuluvat hiljaa eteenpäin.
Pyydät minut sisälle.

Istun tuolille ja kiedon käteni reiden ympärille.
Puhutaan, miten hyvin mulla on mennyt ja huonoja oloja ei ole ollut ollenkaan.
Puhutaan, kuinka mua pelottaa että pian varmasti tulee taas notkahdus, johon en ole valmis.

Puhutaan mun eri persoonista, onko ne samaa mieltä ku kaikki muutkin.
Mitä sanottavaa niillä on mulle.
Ja sit se iskee.
Iha tyhjästä.
"Ihan sama"

Vastaan kaikkeen, enkä katso silmiin.
Terapeutti huomaa, et yks mun sivupersoonista on paikalla.

"Tiiätkö sä kuka mä olen"
Tottakai mie tiiän, koko ajanha mä tässä oon ollu.

Taistelen vastaan, etten vain nouse ja lähde.
Musta tuntuu et kaikki vituttaa, kaikkien olemassa olo vaan vituttaa.

Ja sit se liukuu pois.
Vähitellen palaan taas omaan kehoon ja katson terapeuttia silmiin.
"Kiitos, että synkkä sai olla täällä"

Mä hymyilen, koska en tiiä pitäiskö mun nauraa vai itkee.
Tuntuu ihan hullulle, että mun sisällä asuu neljä muutakin.