2.

Terapian ensimmäinen kerta.

Kotona mietin lähdenkö ollenkaan.

Odotusaula oli tuttu jo ennestään, istuin alas ja pyyhin hikisiä käsiä farkkuja vasten.

Aukaisit oven ja kutsuit mut sisään.
"Nyt on menny vähä paremmin, on läsnäolevampi olo ja muutenki oon pirteempi"

Näytän sulle nilkaa, jossa on lyhyt punainen viiva.
Piirrät ympyröitä paperille ja annat niille nimiä.
Ne kuvastaa mun sivupersoonia, ja mua ahistaa kun kysyt mitä ne muut ajattelee.
Haluisit et pystyisin ajattelemaan niitä tunteita ihmisinä, omina persoonina.
Mut ne on aina ollu mulle vaan tunteita, olotiloja.
Annat mulle paperin mukaan, että voisin kirjoittaa muiden persoonien ajatuksia ylös.
Kävelen kotiin ja mun pään sisällä kuuluu taas riitelyä.
Ja nyt mä ekaa kertaa mietin, ketkä persoonat riitelee mun päässä, miltä ne näyttää, minkä ikäsiä ne on, mitkä niiden lempivärit on.