torstai 19. heinäkuuta 2018

13

Pää on sekasin.
Tekis mieli puhua.
Jollekin edes.
Mut kuka muka mua uskois, jos ei oo aikasemminkaan.
Muistan kun istuin huoneessani, työpöydän ääressä.
Sä kävelin sisään ja olin kiukkunen.
"En tiedä mikä teidän välillä on, mut nyt saat kyllä tulla alakertaan"
Mä itkin ja muistelin kuinka kädet vaelti pitkin mun rintoja, ja kuinka ne puristi perseettä.
"Se koski mun tissejä"
Ja sä olit vielä kiukkusempi, ku aikasemmin.
Olit vaa hiljaa, ja heilutit päätäs,
Hiljaisuus.
Tappava hiljaisuus.


Istutit mut olkkarin sohvalle.
Perheen pojat ravas olkkarista askartelu huoneeseen ja mua hävetti puhuu siitä niitten kuullen.
Otit mun puhelimen ja luit meidän viestejä.
"Nii mikä näissä sua sit ahisaa"
"No se puhuu siitä, miten märkänä oon, ja oonko kattonu pornoo ja tissejä ja sit se puhuu omista seksuaallisista asioistaan ja lähettelee ahistavia kuvia."
"No mut sähän vastaat sille takasin"
"Nii mutta se alottaa ne keskustelut ja en tykkää siitä et se puhuu tollasia"
"Se varmasti sano vitsillä. Ehkä sä vaan oot vähä ihastunu siihen. Ootko?"
Ja mä oon hiljaa.
Isku vasten kasvoja.
Se pahin mitä odotin.
Mua ei uskottu.
Mua ei otettu tosissaan.


Vittu ku vituttaa.

lauantai 14. heinäkuuta 2018

12.

Me ei puhuta
Niiku ihmiset puhuu
Me tarkkaillaan toistemme liikkeitä
Epäselviä viitteitä

Ignoraat mua
samoissa juhlissa

sit soitat perään

et mussa on jotain niin kaunista

Ketä sä pelkäät

Ku käänsit mulle selkäs

Mä laitan
Typerän sydämeni

Tähän lauluun

Nii sä saat tietää

Mikä on mun totuus

Sori ku
En osaa teeskennellä hymyä
Ja kun kuulet tän radios nii tiedät

Aihe oot sinä
Typerä sydän

Se lyö nii kovaa et sattuu

Bäng bäng bäng

Meistä puhutaan

Et ne

Ois täydellisii toisilleen

Joo meistä huhutaan

Mun sydän toivoo et ne olis totta
Mut se ei tiedä paskaakaan

Me ollaan kaksi
Väkevää ja haurasta

Mut yhes meistä

Ei tuu koskaan valmista
Irrottaisitko otteeni
Et voisin olla taas oma itseni

tiistai 10. heinäkuuta 2018

11.

Mulla menee hyvin.
Joskus tuntuu, että menee liian hyvin.
Kohta varmasti tapahtuu, jotain kauheeta.
Tasapainoksi.
Enkä mä tiiä, onko se normaalii, et pelkää koko ajan kuolevansa.
Pelkää et vastaantulija ampuu päähän, koska elämässä menee niin hyvin.
En tiedä, onks se normaalii.
Ehkä kaikki ajattelee välillä silleen.
Joskus pelottaa mennä ulos, poistua kämpästä.
Jos vaikka rappukäytävässä kompastuu ja mun raiskataan kun oon tajuton.
En tiedä.
Ehkä ne pelot on ihan normaaleja.